Gammasädepurkaus
Heinäkuun 2. päivänä kello 14.19 vuonna 1967 Yhdysvaltalaiset avaruudessa suoritettavia ydinasekokeita tarkkailemaan rakennetyt Vela-satelliitit havaitsivat oudon gammasäteilyn (korkeaenergistä sähkömagneettista säteilyä) välähdyksen. Ydinräjähdys tuottaa lyhyen ja voimakkaan piikin gammasäteilyä, joka sitten vähitellen hiipuu. Vela-satelliittien havaitsemassa välähdyksessä ei ollut näitä piirteitä, vaan sen sijaan siinä oli kaksi selvää piikkiä. Auringonpurkaus tai supernova olivat ilmiön mahdolliset selitykset, mutta kumpiakaan ei ollut tapahtunut sinä päivänä. Asia jäi toistaiseksi selittämättä.
Seuraavina vuosina laukaistiin uusia satelliitteja, joilla tehtiin uusia samankaltaisia havaintoja. Niiden tutkiminen teki selväksi, että ne eivät olleet peräisin omasta aurinkokunnastamme. Vuonna 1973 Ray Klebesadel, Roy Olson ja Ian Strong esittivät näille gammasädepurkauksille kosmista alkuperää. Myöhemmät mittaukset vahvistivat, että gammasädepurkaukset ovat peräisin kaukaisista galakseista ja yhdistivät ne massiivisten tähtien kuolemiin.
Gammasädepurkaukset
Gammasädepurkaukset ovat universumin energeettisimpiä tunnettuja sähkömagneettisia tapahtumia, ja ne kestävät kymmenestä millisekunnista useaan minuuttiin. Ne muodostuvat kapeista säteistä (katso kuva) voimakasta säteilyä, joka syntyy supernovan aikana nopeasti pyörivän, massiivisen tähden luhistuessa neutronitähdeksi, kvarkkitähdeksi tai mustaksi aukoksi. Lyhyimmät purkaukset tosin vaikuttavat olevan peräisin jostain muualta, kuten kaksoisneutronitähtien yhdistymisestä.
Useimpien havaittujen gammasädepurkauksien lähteet ovat miljardien valovuosien päässä Maasta, mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat sekä erittäin harvinaisia että erittäin voimakkaita. Tyypillinen gammasädepurkaus vapauttaa yhtä paljon energiaa muutamassa sekunnissa kuin Aurinko koko elinaikanaan. Tähän mennessä yhtäkään purkausta ei ole havaittu omassa galaksissamme.
Gammasädepurkaus. Kuva: European Southern Observatory
Lähellä tapahtuva gammasädepurkaus
Omassa galaksissamme tapahtuvan, Maata kohti osoittavan gammasädepurkauksen seuraukset olisivat tuhoisat. Oletetaan, että tällainen purkaus tapahtuu noin kahdeksan tuhannen valovuoden päässä. Ilmakehä suojaa Maan pintaa gammasäteilyltä, mutta kovalla hinnalla: neljännes otsonikerroksesta palaa pois, mikä päästää vaaralliset ultraviolettisäteet pinnalle. Merien ravintoketjut romahtavat, lajeja kuolee sukupuuttoon ja seuraa maailmanlaajuinen nälänhätä. Maailmanloppua ei välttämättä kuitenkaan tapahdu.
Jos sen sijaan gammasädepurkaus tapahtuu hyvin lähellä, se voi polttaa koko ilmakehän, steriloida purkaukseen osoittavan planeetan puolen ja kiehuttaa valtameret. Ihmiskunta tuskin selviäisi.
Ei ole olemassa suoria todisteita, että Maa olisi joutunut historiassaan gammasädepommituksen kohteeksi. Epäillään kuitenkin, että 450 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut sukupuuttoaalto, jossa yli puolet eläin- ja kasvilajeista kuoli, on voinut olla gammasädepurkauksen aiheuttama.
Uhkakuvat
Arvioidaan, että gammasädepurkauksia tapahtuu Linnunradan kokoisessa galaksissa kerran 100 000 - 1 000 000 vuodessa. Vain häviävän pieni osa näistä osoittaa Maata kohti. Todennäköisyys, että gammasädepurkaus tuhoaa maailman on siis lyhyellä aikavälillä hyvin pieni.