Auringon kuolema
Aurinko antaa Maalle kaiken sen elämän. Vesi pysyy nestemäisenä Auringon lämmön ansiosta, kasvit elävät auringonvalon avulla yhteyttämänsä energian turvin ja eläimet ja ihmiset puolestaan saavat ravintoa kasveista. Niinpä maapallon kehitys on peruuttamattomasti sidottu Aurinkoon. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista - jopa tähdet kuolevat aikanaan. Noin seitsemän miljardin vuoden kuluttua Aurinko laajenee polttavaksi punaiseksi jättiläiseksi ennen kutistumistaan himmeäksi valkoiseksi kääpiöksi, ja Maan tarina tulee päätökseen.
Kirkastuminen
Aurinko saa energiansa vedyn palaessa heliumiksi ydinfuusiolla sen ytimessä (astrofyysikoiden slangissa palaminen tarkoittaa nimenomaan ydinfuusiota eikä sillä ole mitään tekemistä kemiallisen palamisen kanssa). Teknisemmin sanottuna kyseessä on niin sanottu protoni-protoni-ketju, jossa kaksi vety-ydintä (protonia) yhdistyy deuteroniksi ja edelleen deuteroni ja protoni yhdistyvät helium-3-ytimeksi. Tästä reaktio voi jatkua kolmella (tai teoriassa neljällä) eri tavalla, joista jokainen päättyy helium-4-ytimeen. Protoni-protoni-ketju vaatii riittävän suuren lämpötilan ja paineen, jotka vallitsevat ainoastaan Auringon ytimessä.
Koska Auringon ytimessä ei ole aineen sekoittumista, vedyn osuus vähitellen pienenee ja heliumin osuus kasvaa. Lämpötila on kuitenkin liian alhainen heliumin fuusiolle. Vedyn määrän pienentyessä Auringon ydin vähitellen kutistuu, ja lämpötilan ja paineen noustessa vety palaa nopeammin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Auringon kirkkaus kasvaa koko sen eliniän ajan; kun Aurinko aloitti elämänsä vakaana tähtenä, sen kirkkaus oli vain noin 70% nykyisestä. Vastaavasti kolmen miljardin vuoden kuluttua Aurinko tulee olemaan kolmanneksen nykyistä kirkkaampi.
Maapallon lämpötila tulee kasvamaan Auringon kirkastumisen takia. Lämpötilan kasvaessa taas ilmakehän hiilidioksidipitoisuus laskee. Noin 600 miljoonassa vuodessa puut ja metsät eivät enää pysty yhteyttämään ja katoavat. Kasvit selviytyvät mahdollisesti 0,8 - 1,2 miljardia vuotta. Joitakin yhteyttäviä eliölajeja voi niidenkin jälkeen selviytyä pitämässä elämää yllä, mutta ennen pitkää lajien lukumäärä hupenee.
Kun on kulunut yhdestä kahteen miljardia vuotta, Maan meret ovat haihtuneet ja suurin osa planeettaa on kuivaa autiomaata. Napa-alueilla voi vielä olla nestemäistä vettä, jossa voi selviytyä yksinkertaista elämää. 3 - 4 miljardissa vuodessa Maan pintalämpötila on tarpeeksi korkea sulattamaan kiveä.
Punainen jättiläinen
Kun suurin osa Auringon ytimen vedystä on palanut heliumiksi, palaminen siirtyy ytimen vielä vetyä sisältäviin ulkokerroksiin. Tällöin nyt heliumista koostuva ydin kutistuu ja Auringon ulkokerrokset laajenevat. Samalla tähtemme kirkastuu ja sen pintalämpötila laskee, ja Aurinko muuttuu punaiseksi jättiläiseksi noin seitsemässä miljardissa vuodessa. Tällöin se ulottuu Marsin nykyisen radan ulkopuolelle.
Kuva: Fsgregs
Muuttuessaan punaiseksi jättiläiseksi Aurinko menettää massaansa aurinkotuulena noin kolmanneksen. Siispä planeettojen radat laajenevat. Viimeisimpien laskelmien mukaan Maa ei kuitenkaan ehdi pakoon laajenevaa tähteä. Vähän ennen höyrystymistään Auringon nielussa Maan pinta sulaa biljardipallon näköiseksi ja ilmakehä katoaa. Viimeinen ja lopullinen maailmanloppu on koittanut.
Aiheeseen liittyviä elokuvia