Asteroidin tai komeetan törmäys
Noin kello 7.17 aamulla paikallista aikaa 30. kesäkuuta vuonna 1908 Siperian Tunguskan alkuasukkaat ja venäläiset uudisasukkaat havaitsivat taivaan poikki kulkevan kirkkaan, sinertävän valon. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin näkyi välähdys ja kuului tykistökeskitystä muistuttava ääni. Ääniä saattoi paineaalto, joka kaatoi ihmisiä maahan ja rikkoi ikkunoita satojen kilometrien säteellä. Räjähdyksen aiheuttamat järähdykset mitattiin seismisillä asemilla kautta Euraasian. Se myös sai aikaan niin voimakkaita ilmanpaineen heilahduksia, että ne havaittiin Iso-Britanniassa asti.
Tutkimusretket alueelle paljastivat, että räjähdys oli kaatanut metsää yli 2 000 neliökilometriä suunnilleen siipensä levittäneen perhosen muotoiselta alueelta. Tuhon laajuudesta huolimatta kraatteria ei löytynyt. Kyseessä arvellaan olleen noin 5 - 10 kilometriä maanpinnan yläpuolella räjähtänyt asteroidi tai komeetan kappale. Arviot kappaleen koosta vaihtelevat, mutta se oli todennäköisesti halkaisijaltaan muutamia kymmeniä metrejä.
Tunguskan räjähdysalue.
Asteroidit, komeetat ja meteoriitit
Asteroidiksi määritellään planeettaa pienempi ja meteoroidia suurempi Aurinkoa kiertävä kivenkappale. Sen kokovaatimus vaihtelee lähteestä riippuen 10 - 200 metrin välillä. Useimmat asteroideista ovat Marsin ja Jupiterin välillä kulkevalla asteroidivyöhykkeellä. Komeetat puolestaan muodostuvat pääasiassa jäästä. Ne kiertävät Aurinkoa usein hyvin elliptisillä radoilla, ja aurinkokunnan sisäosissa aurinkotuuli muodostaa niille miljoonien kilometrien pituisen kaasusta ja pölystä muodostuvan pyrstön. Maan pinnalle avaruudesta putoavia kappaleita kutsutaan meteoriiteiksi.
Pieniä kivikappaleita törmää jatkuvasti Maahan. Arvioidaan, että 5 - 10 metrin läpimittaisia kappaleita tulee Maan ilmakehään noin kerran vuodessa. Yleensä ne räjähtävät ilmakehän yläosissa. Tunguskan räjähdyksen aiheuttaneen kappaleen kokoisia kiviä iskeytyy Maahan noin kerran tuhannessa vuodessa, kun taas yhden kilometrin läpimittaisia asteroideja törmää planeettaamme kerran 500 000 vuodessa. Arvioidaan, että kilometrin läpimitta on minimikoko ihmiskuntaa uhkaavalle asteroidille, mutta todennäköisemmin kappaleen koon tulisi olla ainakin noin 3 - 10 kilometriä. Tällaisia suurempia asteroideja törmää Maahan karkeasti ottaen kerran 10 miljoonassa vuodessa tai harvemmin.
Merkittäviä törmäyksiä
Maapallo on kokenut historiassaan useita äkillisiä ja mullistavia tapahtumia, jotka ovat johtaneet voimakkaisiin ilmaston muutoksiin ja kasvi- ja eläinlajien massiivisiin sukupuuttoaaltoihin. Osa näistä on todennäköisesti ollut asteroidien tai komeettojen törmäyksien seurausta. Tömäyksillä on voinut aikaisin Maan historiassa olla myös elämää edistäviä vaikutuksia: on ehdotettu, että komeetat olisivat tuoneet maapallolle sen veden ja että avaruudesta tulevat kappaleet olisivat tuoneet mukanaan elämänmuotoja tai elämälle välttämättömiä orgaanisia yhdisteitä.
Maapallon historiassa on ollut viimeisen 600 miljoonan vuoden aikana viisi suurta sukupuuttoaaltoa, joista kahta epäillään meteoriittitörmäyksen aiheuttamaksi.
- 250 miljoonaa vuotta sitten 90 prosenttia kaikista lajeista hävisi. Elämän toipuminen kesti 30 miljoonaa vuotta. Australian rannikon edustalta on löytynyt merkkejä kraatterista, joka näyttää syntyneen samaan aikaan meteoriitin törmäyksessä. Asia on kuitenkin yhä kiistanalainen.
- 65 miljoonaa vuotta sitten tapahtui sukupuuttoaalto, joka tuhosi dinosauruket. Se sattui samaan aikaan suuren meteoriittitörmäyksen kanssa.
Myöhempinä aikoina on tapahtunut pienempiä törmäyksiä. Niistä eräitä kuuluisimpia ovat:
- Barringerin kraatteri Yhdysvalloissa oli ensimmäinen törmäyksen aiheuttamaksi todistettu kraatteri. Se on noin 50 000 vuotta vanha.
- Rio Cuarton kraatterit Argentiinassa. Noin 10 000 vuotta vanhoja.
- Lonarin kraatterijärvi Intiassa. Noin 52 000 vuotta vanha.
Barringerin kraatteri. Kuva: Clinton Steeds
Kuvitellaan, että 10 kilometrin läpimittainen asteroidi törmää valtamereen
Asteroidi iskeytyy veteen 20 kilometrin sekuntinopeudella. Veden pehmentävä vaikutus on olematon tällaisen voiman edessä; törmäyksessä vapautuu noin 60 miljoonaa megatonnia TNT:tä vastaava energia, joka työntää kaiken veden tieltään ja iskee noin 150 kilometrin läpimittaisen kraatterin merenpohjaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että voimakkain koskaan räjäytetty ydinpommi vapautti energiaa "vain" 50 megatonnia. Asteroidimme siis vastaa miljoonan tällaisen pommin yhtäaikaista räjähdystä. Minuuttien kuluessa törmäyksestä satojatuhansia kuutiokilometrejä maa-ainesta ja vettä on sinkoutunut korkealle ilmakehään.
Syrjään työntynyt vesi muodostaa valtavan megatsunamin. Sen korkeus on 1000 kilometrin etäisyydellä yli 500 metriä ja vielä 10 000 kilometrinkin etäisyydellä 100 metriä. Tsunami saapuu rannikoille tunneissa ja pyyhkäisee yli rannikkokaupunkien jopa kymmeniä kilometrejä sisämaahan. Ensimmäistä aaltoa seuraa vielä sarja uusia tsunameja veden syöksyessä takaisin kraatteriin.
Törmäyksessä korkealle sinkoutunut materiaali putoaa alas ja kuumenee ilmakehän kitkan vaikutuksesta. Polttavaa materiaalia syöksyy tulisateena maahan ja sytyttää tulipaloja joka puolella maailmaa. Törmäyksessä syntynyt kuumuus tuottaa ilmassa typpihappoa, joka sataa maailmanlaajuisena happosateena maahan ja vesiin kuukausien ajan.
Törmäyksessä syntynyt pöly ja tulipaloista tupruava savu peittävät auringon ja langettavat maailman pimeyteen kuukausien ajaksi. Lämpötila laskee joksikin aikaa, kasvit lakkaavat yhteyttämästä ja ravintoketjut romahtavat. Seuraa laaja sukupuuttoaalto.
Viilenemistä seuraa paljon pitkäaikaisempi lämpenemisen jakso. Törmäyksen ilmaan sinkoama vesihöyry ja yhteyttävien kasvilajien kuolemisesta seuraava hiilidioksidipitoisuuden kasvu voimistavat kasvihuoneilmiötä huomattavasti. Maapallon lämpötila pysyy koholla kauan ennen tilanteen normalisoitumista.
Uhkakuvat
On väistämätöntä, että Maa joutuu ennemmin tai myöhemmin törmäyskurssille yli kilometrin kokoisen lajeja tuhoavan kappaleen kanssa. Kysymys onkin, tapahtuuko niin sadan vai miljoonan vuoden päästä. Nykyinen teleskooppiverkosto voi valvoa vain yhtä prosenttia taivaasta, joten törmäysuhka voi saapua yllättäen. Ihmiskunnan ainoa mahdollisuus selviytyä kilometrien läpimittaisesta asteroidista tai komeetasta on valmistautuminen. Ikävä kyllä valtioilla ei ole paljon kiinnostusta valvonta- ja torjuntamenetelmien luomiseen. Konkreettisen uhkan ilmautuessa voi olla jo liian myöhäistä.
Aiheeseen liittyviä elokuvia